Hukka-Pallon D1-pojat eli Lentävät Ketut osallistuivat perinteikkääseen Tampereen Ilveksen järjestämään TFT- turnaukseen yhdessä Hukka-Pallon C1-joukkueen ja D-tyttöjen kanssa. Turnaukseen osallistuvat D1-juniorijoukkueet olivat jaettu kahteen eri tasoon; kilpasarjaan ja haastajasarjaan, koska osallistuvia D1-joukkueita oli yhteensä 29 ja aikaa turnaukselle oli vain kaksi päivää. Haastajasarjassa, johon D1-pojat osallistuivat oli yhteensä 14 joukkuetta ja neljä alkulohkoa.

 

Matkalle D1-turnaukseen lähdettiin yhteensä 12 kenttäpelaajan, maalivahdin, kahden valmentajan ja muutaman innokkaan fanin (vanhemman) iskujoukolla. Ennen turnausta viikolla jännitystä aiheutti joukkueessen iskenyt flunssa-aalto, sillä pahimmillaan vielä keskiviikkona kuumeen kourissa oli viisi kenttäpelaajaa.

Itse lähtö turnaukseen oli lauantaina klo 05.30 Varkauden Portilta Matka Matiaksen kyydissä, joten pojilla oli melkolailla aikainen herätys verrattuna ’normilauantaihin’ joka näkyi monen pojan olemuksessa. Matka käytettiin hyväksi kuittaamalla jo olemassa ollutta univelkaa ja jos mahdollista lepäämällä varastoon, koska tiedossa oli että turnaus tulisi olemaan todella tiivistahtinen.

 

Hukka-Pallon A-alkulohkossa oli kolme muuta joukkuetta; IBF Blue Fox Uuusikaarlepyystä, KooVee Tampereelta ja Steelers Hämeenlinnan seudulta. Itse ottelut pelattiin 2 x 15 minuutin erissä Tampere Areenalla joka on myös Tampereen Classicin liigajoukkueen kotikenttä.

 

Ensimmäinen alkulohkon ottelu IBF Blue Foxia vastaan alkoi lauantaina klo 11.40. Ennen ottelua huomasimme, että tuleva vastustaja puhuu Ruotsia, joten joukkueen henkinen tunnelma oli lähes Suomi-Ruotsi otteluun verrattavissa.

Itse otteluun tuli latautunut Lentävät Ketut- lauma ja joukkue pisti ottelun alkupuolella päälle vastustajan kenttäpuoliskolla pyörityksen, josta vastustaja ei toipunut koko ottelun aikana. Tuloksena 7-2 voitto.

 

Toisessa alkukohkon ottelussa kohtasimme paikallisen KooVeen  klo 14.20. Vastustajan tasosta ei ennen ottelua tietoa, joten päätettiin mennä pelaamaan omaa aktiivista hyökkäyspeliä ja tiukkaa kokokentän miesvartiointia. Tämä oma pelitapa onnistuikin 100- prosenttisesti, koska ottelu oli hallinassa alusta lähtien ja 4-2 voittonumerot olisivat voineet olla isommatkin. Tosin vastustajallakin oli omat paikkansa kartuttaa lopussa maalisaldoaan mm. löysästi tuomitusta rangaistuslaukauksesta, jonka maalivahti Elias Suomalainen hienosti torjui.

 

Kolmas ja viimeinen alkulohkon ottelu oli vielä samana lauantaipäiväna klo 17.00 Steelersiä vastaan. Vastustajasta tiesimme vain, että vastus tulee olemaan kovatasoinen, vaikka oli hävinnytkin Blue Foxille edellisen ottelun. Ennen ottelua totesimme olevamme lohkosta kahden puolivälierään jatkavan joukkueen joukossa. Tämä asia ja joukkueen ’ei paras mahdollinen’ teveystilanne aiheuttivat sen, että päätimme lepuuttaa kahta joukkueen pelaajaa jotka eivät tunteneet oloansa hyväksi ottelun alla. Viimeiseen alkulohkon peliin lähdettiin 10 kenttäpelaajalla ja muutenkin hiukan sekavalla kokoonpanopaletilla. Kenttäpelaajien pelipaikkoja jouduttiin muuttamaan miesvajauksesta johtuen. Kuten eräs tunnettu kiekkopersoona sanoi; 95-prosenttinen keskittyminen aiheuttaa 50-prosenttisen suorituksen. Se fraasi piti hyvin paikkansa, koska pelisuoritus oli koko joukkueelta turnauksen otteluista heikoin ja takkiin tuli Steelersiltä 2-6.

 

Ottelun jälkeen olimme Steelersin kanssa sarjataulukossa samoissa pisteissä (4) ja samalla maalierolla (+3). Joten joukkueiden keskinäinen ottelu ratkaisi joukkueiden keskinäisen järjestyksen ja tämän johdosta olimme lohkossa toisia. Sunnuntaiaamuna kohtaisimme puolivälieräottelussa B-lohkon voittajan Forssalaisen FoSun, joka ratkaisi  lohkovoiton itselleen viimeisessä ottelussa Tampereen Ilvestä vastaan 6-5 voitollaan.

 

Sunnuntaiaamuna klo10.20 Lentävien Kettujen ottelut jatkuivat samaisella Tampere Areenalla. Vastassa oli taas uusi tuntematon joukkue, joten mitään erikoisempaa pelisuunnitelmaa emme laatineet. Joukkueena päätimme, että jokainen tuleva sunnuntain peli olisi joukkueelle finaalipeli. Samalla sovimme, että sunnuntaina pelaisimme myös kolme peliä. Mikä taas tarkoitti sitä, että tuleva peli luonnollisesti piti voittaa. Peli FoSua vastaan alkoi vauhdikkaana ja hienoisessa Hukka-Pallon hallinnassa. Ensimmäisen erän jälkeen taululla olivat 2-0 lukemat ja tuntuma oli, että peli on hallussa. Toinen erä jatkui yhä Hukka-Pallon hallinnassa ja vastustajalla oli havaittavissa turhautumista vaihtopenkkiä myöten ja siitä seurauksena mm. joukkuerangaistus. Tässä samaisen tapahtuman jälkimeiningissä tulleessa ylivoimatilanteessa tapahtuikin joukkueen ainoa merkittävä nukahdus ottelussa ja vastustaja pääsi kuittaamaan läpiajosta alivoimalla hiukan erikoisen maalin. Lopputulos pelistä kuitenkin 2-1 Lentäville Ketuille ja tie välieräpeliin oli selvä.

 

Välierissä kohdattiin klo 13.00 MuurY Muuramesta. Tulevaa vastustajajoukkuetta ei oltu kohdattu aiemmin, mutta olimme ehtineet hiukan tarkkailla koko joukkueella tulevan vastustajan peliä edellisenä iltapäivänä.  Tällöin MuurY pelasi jo omaa puolivälieräotteluaan Lempäälän LeKiä vastaan, koska molemmat joukkueet pelasivat kolmen joukkueen alkulohkossa. Tiedossa oli, että vastustajalla on laaja miehistö ja he tulisivat tuoreella jalalla yhden pelin vähemmän pelanneena. Tästä tiedosta ei masennuttu vaan luottavaisena lähdimme voittamaan välieräpeliä. Kuitenkin itse pelissä tällä kertaa vastustaja vei peliä niukasti heti alusta alkaen päästen heti alussa johtoon. Kuitenkin meillä oli omat paikkamme, mutta emme saaneet aikaiseksi tarpeeksi laukauksia. Samalla kaikki vastustajan yritykset tuntuivat vierimään maaliin epäonnisesti meidän kannalta. Peli pysyi pitkään tilanteissa 1-2 ja 2-4, mutta toisen jakson puolivälissä peli ratkesi meidän oman ylivoimapainostuksen aikana vastustajan saamaan rangaistuslaukaukseen. Lopulta hävisimme pelin lukemin 2-6. Tämä tiesi sitä, että matka jatkui kohti pronssiottelua jossa vastaan tulisi RoPo Sastamalasta. Ropo hävisi oman välieräottelunsa Steelersille 2-3 rangaistuslaukauskisan jälkeen.

 

Pronssiottelu RoPoa vastaan alkoi klo15.00 joten palautumisaikaa edellisestä pelistä ei liiemmin ollut. Ennen peliä juttelimme että enemmän voittoa haluava joukkue tulee voittamaan ja päätimme ettei ilman pronssia ei lähdetä takaisin Varkautta kohti. Itse peli oli kahden väsyneen, mutta voitontahtoisen joukkueen todella fyysistä taistelua, jossa ei hienoja syöttökuvioita enää juuri nähty. Hukka-Pallo pääsi kahdella tahtomaalilla hallitsemaan peliä pelin edetessä. Omaa aktiivista pelitapaa ei muutettu pelin edetessä vaan luotettiin tiukkaan miesvartointipuolustukseen. Tällöin hyökkääjien aktiivinen puolustaminen heti ylhäältä asti korostui ja laukausten peitto oli tärkeässä roolissa. Vastustaja ei kuitenkaan antanut periksi vaan tuli lopussa maalin päähän hienolla laukauksella. Tiukkojen ja ennen kaikkea jännittävien tilanteiden jälkeen peli päättyi kuitenkin 2-1 voittoon Hukka-Pallon Lentäville Ketuille! Pronssimitali kauden viimeisessä turnauksessa tuntui todellakin voitetulle mitallille. Joukkueen tunnelmaa ja tuuletuksia on vaikea kuvailla, mutta pakko todeta kun mitaleja harvoin voitetaan niin niistä osataan ottaa tällöin kaikki ilo irti. Kiitos koko joukkueelle ja meitä tukeneille uskollisille vähälukuisille, mutta äänekkäille faneille. Kannustus oli huippuluokkaa.

 

Pärjääminen isossa turnauksessa antoi joukkueelle todella paljon henkistä pääomaa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Maalintekijöitä joukkueessa oli todella laajalla rintamalla. Joukkeen jo ennestään hyvän hengen paranemisesta aiheutunut yhteenhitsautuminen turnauksen aikana nosti koko joukkueen suorittamisen uudelle tasolle verrattuna aiempaan.

 

Turnaus oli hyvin järjestetty, pääsimme kohtaamaan kuusi uutta vastustajajoukkuetta eri puolelta Suomea. Samalla saimme levitettyä ympäri Suomen tietoa Varkautelaisesta salibandyosaamisesta. Mahtava reissu, joka tullaan muistamaan!

 

Pelaajat: Elias Suomalainen MV, Leevi Launo, Aleksi Honkanen, Jesse Pehkonen, Jesse Hukkanen, Miika Pulliainen, Miska Pulliainen, Josua Ikonen, Topi Leppänen C, Kaapo Lappalainen, Arsi Rosenberg, Konsta Hannelin ja Kalle Hartikainen.

 

Valmentajat: Jari Hukkanen ja Antti Rosenberg.